tiistai 16. helmikuuta 2010


"Syrjäisessä talossa Irlanissa asuva mies joutuu outojen tapahtumien keskelle. Maan alat tulevat sikoja muistuttavat olennot yrittävät tunkeutua hänen taloonsa. Mies joutuu sulkeutumaan taloonsa ja siellä hän kokee mahtavia kosmisia näkyjä"
- kirjan takakansi

William Hope Hodgsonin 'kauhujen talo' mainitaan usein Lovecrafin innoittajana ja esikuvana, ja onkin sanottava että romaani on tunnelmaltaan ja kerronnaltaan hieno suoritus. Se ilmestyi ensimmäisen kerran 1908, eikä ikä näy mitenkään negatiivisesti, vaan vanhahtava kerrontatyyli tuo hienon vivahteen selväpiirteiseen kertomukseen.
Mitä kanteen tulee, kuvittaja on ilmeisesti halunnut kuvata romaanin olennaiset henkilöhahmot vanhasta miehestä koirineen aina hänen sikanaamaisiin vainoajiinsa. Talon yläpuolella nähtävä hahmo on ilmeisesti romaanin lopussa ilmestyvä pääpaha, jonka ulkonäköä ei kuvata lainkaan.
Romaania voi suositella kaikille hyvän kauhun ja fantasian ystäville.

Hodgson osallistui tykistöluutanattina Ypren' taisteluun 1918 eikä häntä nähty sen koomin. Kuka tietää mitä kauhuja syvälle maahan kaivetut juoksuhaudat paljastivat...

maanantai 15. helmikuuta 2010

mk 35,- ovh



Kauhupokkari 1 esittelee useita hienoja kauhutarinoita, ja tässä tapauksessa kansikin vie väreillään ja kompositiollaan lukijan suoraan helvetin porteille ja sanoinkuvaamattoimien kauhujen äärelle jo ennen H.P.Lovecraftin hyytävää novellia 'hautaholvissa'.
Kannen on laatinut Jari Rasi, jonka nimi herättää alan harrastajissa ansaittua kunnioitusta tai ainakin huomiota. Hänestä kuulemme jatkossa lisää.

Salapoliisit eli dekkarit



Joe R. Landsdale on kirjoittanut paitsi kauhua, myös salapoliisitarinoita. Mucho Mojo jännittävä ja humoreski, Yhdysvaltain syvään etelään sijoittuva etsivä- ja nyrkkitappelutarina.
Suomenkielisen laitoksen kanteen on koettu kuvata dekkariin yleispätevä lysmyinen auto sekä kaatunut roskapönttö. Teos kuuluu Book Studion 'jännityksen mestarit' sarjaan, joka ei ainakaan painolaadultaan tavoittele keltaisen kirjaston arvovaltaa.


Aloitetaanpa maamme 'viimeisellä roskakirjailijalla' kuten hän itseään tahtoo nimittää: Boris Hurtta. Elävien ja kuolleiden kesä on mainio romaani, mutta kansikuva ei oikestaan edes liity romaanin tapahtumiin kuin hyvin etäisesti. Hätkähdyttävähän kuva tietysti on.